Vallisaaren luonto

Harmio. Kuva: Metsähallitus/Jukka-Pekka Ronkainen

Vallisaari on pääkaupunkiseudun saariston monimuotoisin luontokohde. Suljettuna olleet saaret ovat kehittyneet villin luonnontilaisiksi.

Näin huolehdimme luonnosta

Ihmisen ja luonnon rinnakkaiselo

Vallisaari on pääkaupunkiseudun saariston monimuotoisin luontokohde. Ennätyksellinen lajimäärä kertoo ihmisen ja luonnon rinnakkaiselosta. Viime vuosikymmenet Valli- ja Kuninkaansaaret ovat kehittyneet villin luonnontilaisina.

Kuva: Jukka-Pekka Ronkainen

Tutkijat selvittivät vuosituhannen vaihteessa yli 200 saaren luonnon monimuotoisuutta Helsingissä. Vallisaari paljastui kasvilajistoltaan kaikkein runsaimmaksi. Moni vaatelias perinneympäristöjen kasvi viihtyy saaren valleilla ja avoimilla pihoilla. Voit kohdata esimerkiksi mäkikauran ja ketoneilikan.

Tuhannen perhoslajin kotisaari

Vallisaari on myös 1000 perhoslajin kotisaari. Niistä yli 100 on uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Vallisaari toimii astinkivenä eteläisille perhoslajeille, joille saaren lämpimät niityt ja jalopuumetsiköt tarjoavat keskieurooppalaiset elinolot. Esimerkiksi sulkanirkko viihtyy saarella. Paahteisten ketojen hiekkapohjissa vilistää myös yleensä hiekkarannoilta tavattavaa kovakuoriaislajistoa, kuten hietakeräkärsäkkäitä.

Neitoperhonen. Kuva: Anna Haukka

Raikkaita lintulehtoja

Saaren tervalepät, haavat  ja tuomitiheiköt suojaavat varjoisia lintulehtoja, joissa kultarinnat, satakielet ja viitakerttuset laulavat. Auringonlaskun jälkeen mäyrät kömpivät luolistaan ja lepakot ja huuhkajat nousevat siivilleen.  
Valkoselkätikka. Kuva: Vesa Nikkanen
Vallisaaren lajien ennätyksellisestä runsaudesta voi kiittää myös ihmistä. Puolustusvoimien toiminta on pitänyt vallit ja linnoituskedot avoimina ja rikastuttanut luonnon kirjoa. Vallien kalkkipitoinen laasti ja murenevat betonirakenteet pitävät yllä harvinaisia sammal- ja jäkälälajiyhteisöjä.Lehmuskuja. Kuva: Metsähallitus/Jukka-Pekka Ronkainen

Lepakoiden lempipaikka

Vallisaaressa lentelevät pohjanlepakko, viiksisiippa/isoviiksisiippa, vesisiippa, korvayökkö ja pikkulepakko. Ne ovat kaikki rauhoitettuja.

Pikkulepakko. Kuva: Niclas Fritzén

Linnoitteet, luolat ja vanhat rakennukset tarjoavat nahkasiiville lisääntymis- ja talvehtimispaikkoa. Rehevät metsät, niityt ja lammet pitävät huolen siitä, että niille riittää hyönteisiä popsittaviksi. Lepakoille on tärkeää, että saari säilyy osin hiljaisena, hämäränä ja villiintyneenä.

Pieni saari, rikas kasvilajisto

Aleksanterinpatterin rinteiden kasvit kertovat saaren venäläisestä historiasta. Keltaisena kukkiva idänukonpalko, loppukesän harmaa harmio ja harvinainen ketoampiaisyrtti ovat esimerkkejä lajeista, jotka ovat saapuneet saareen idästä eläinten rehun mukana.

Keto-orvokkeja. Kuva: Evgeni Usov

Vallisaaren eteläkärjen valleilla elää lentokyvytön hyönteinen Trachyphloeus scabriculus. Se on kasvien tapaan saarelle salamatkustanut itäinen tulokas. Tämä Suomelle uusi okakärsäkäslaji löydettiin vuonna 2013 Metsähallituksen luontokartoituksissa.

Kiitos talkoolaisille

Talkootyö on elintärkeää Vallisaaren luonnolle. Ennen kuin Metsähallitus kumppaneineen aloitti vuonna 2013 työt saaren avaamiseksi retkeilijöille, sen polut, pihat ja vallit olivat kasvaneet umpeen. Vapaaehtoiset hoitavat nyt saarien luontoa kanssamme. Myös vangit osallistuvat korjaustöihin. Töitä johtavat aina ammattilaiset.

Kuva: Katja Raatikainen

Haluatko mukaan hoitamaan Vallisaaren luontoa? Tutustu vapaaehtoistoimintaan

Lue lisää Vallisaaresta sivustolta Vallisaari.fi.

Metsähallituksen julkaisuja Vallisaaresta (julkaisut.metsa.fi)

Muita verkkopalveluja